Tästä alkaa viiden kirjoituksen sarja, jossa kerron 70 vuotta sitten päättyneestä jatkosodasta. Lainaukset ovat juuri ilmestyneestä kirjastani Jatkosota päivä päivältä.
Tänään on kulunut 70 vuotta jatkosodan päättymisestä. Aselepo Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkoi 4.9.1944. Tosin vain suomalaissotilaat lakkasivat tulittamasta, sillä neuvostosotilaat oli määrätty laskemaan aseensa vasta seuraavana päivänä.
— Lainaus alkaa —
4.9.1944–10.9.1944
Suomen ja Neuvostoliiton välillä astui voimaan aselepo, mutta aseet paukkuivat vielä vuorokauden. Rauhanneuvottelut Moskovassa alkoivat.
Aselepo
Päämaja antoi Suomen joukoille 4.9. kello 3.15 käskyn lopettaa sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan aamulla kello 7. Ampua sai vain, jos puna-armeijalaiset hyökkäisivät asemiin. Neuvostoliiton rintamajoukoille tieto aselevosta ei ehtinyt aivan ajoissa. Tulitus jatkui vielä vuorokauden tauoten 5.9. kello 7. Viimeisen vuorokauden aikana 20 suomalaista kaatui tykistötuleen ja partiokahakoissa. Asemien kunnostusta jatkettiin mutta samalla valmistauduttiin jo vetäytymään vuoden 1940 rauhassa määritetyn rajan taa. Kansalaisten keskuudessa vallitsi syvä epäluottamus Neuvostoliittoa kohtaan, eikä Staliniin neuvotteluosapuolena luotettu.
”Kun olen laskenut kuulotorven kädestäni, korsussa syntyy täysi hiljaisuus, vaikka jokainen on valveilla herättyään puhelinsanoman toistoon. Edessämme on kaksi puhelinsanoman lausetta:
”Vihollisuudet lopetetaan tänä aamuna kello seitsemän. Sen jälkeen ei saa esiintyä etulinjassa eikä muualla enää minkäänlaista ammuntaa.”
…
Aamulla on huutoa taisteluhaudoissa molemmin puolin. Lakit lentelevät ilmaan ja kaikkialla hypitään ylös kuopista. On elämys kerran kokea tuollainen tapahtuma. Tuntuu merkilliseltä, että nyt voidaan liikkua täysin toistensa näkyvissä. Millaista mahtaisi olla entisen vastustajan puolella? Mehän emme enää ole vihollisia. Kyllä kai voisi pistäytyä tuollakin.
Aloitteen lähestymisestä tekevät naapurit. He tulevat piikkilankaesteillemme miinakentän laitaan. Niin alkaa keskustelu luistaa, ensin merkkikieltä käyttäen. Vähitellen löytyy toistensa kieltä ymmärtäviä. Naapurimme kertovat ihmetelleensä, miksi me olimme edellisen päivän niin hiljaa. He jopa odottivat hyökkäystämme, koska emme antaneet tavanomaista pikku pauketta millään suunnalla. Rauhan alkamishetkeksi oli heille ilmoitettu syyskuun viides päivä kello seitsemän. Sen he olivat saaneet tietää iltayöstä.” Kirjasta Miesten kertomaa.
— Lainaus päättyy —
Julkaisen uuden postauksen päivän–parin välein. Tulevien kirjoitusten aiheet ovat:
Huimapäiset kaukopartiot
Hyökkäyssodan rytkettä
Suomen ja Neuvostoliiton sotarikokset
Sota ilmassa
Ilkka Enkenberg 