Suomen ja Neuvostoliiton välisen välirauhan solmimisen ehtoihin kuului saksalaisten karkottaminen Pohjois-Suomesta. Aluksi vetäytyminen sujui rauhallisesti ja entisten aseveljien kanssa taisteluita vältellen. Yhteisistä pelisäännöistä oli sovittu saksalaisten kanssa. 30.9. antamassaan uhkavaatimuksessa Neuvostoliitto vaati Suomelta oikeaa sotaa ja saksalaisia sotavankeja.
Taistelu saksalaisia vastaan avattiin riskialttiilla operaatiolla: maihinnousulla selustaan. Operaatio käynnistyi aamuyöllä 1.10. Länsi-Pohjan suojeluskuntapiirin päällikkö Larjon johtamalla esihyökkäyksellä. Siihen osallistuneiden ilmasuojelumiehistä, lomalaisista ja autonkuljettajista kootun 300-miehiesen joukon oli tarkoitus ottaa Tornio haltuunsa. Saksalaisilla oli Torniossa sairaala sekä elintarvikevarasto. Taistelujoukkoja heillä oli noin 300–400 miestä. Larjon miehet yllättivät saksalaiset, ja Tornio oli pian suomalaisten hallussa kolmea saksalaistukikohtaa lukuun ottamatta.
Jalkaväkirykmentti 11 lastattiin Oulussa kolmeen kauppalaivaan, jotka olivat Tornion ulkosatama Röyttässä 1.10. kello 7.45. Noin 3000 miehen ja kaluston purkaminen laivoista saatiin tehdä rauhassa, sillä saksalaiset eivät olleet saaneet vihiä aikeista. Suomalaisten tavoitteena oli laajentaa sillanpäätä Torniosta mahdollisimman nopeasti saksalaisten selustaan ja ottaa haltuunsa lähiympäristön sillat ja estää näin vetäytyminen kohti Norjaa.
Taistelut Tornion ympäristössä kestivät viikon. Saksalaiset pyrkivät vastahyökkäyksillä tukahduttamaan suomalaisten yritykset katkaista vetäytymistiet. Torniosta Kemiin johtavalla tiellä vastakkain taistelivat muun muassa suomalainen ja saksalainen pataljoona, jotka olivat molemmat olleet Vienan Karjalassa samoissa asemissa. Saksalaiset kärsivät karvaan tappion tässä taistelussa. Suomi sai Tornionjoen sillat haltuunsa ehjinä.
Taistelut Tornion ympärillä päättyivät saksalaisten motittamiseen kaupungin pohjoispuolella. Osa pääsi murtautumaan motista ulos, mutta rivit harvenivat suomalaisten tulessa pahoin.
Tornion taisteluihin liittyy muutamia erikoispiirteitä, jotka herättivät huomiota jo tapahtumien aikaan. Näitä olivat muun muassa 1.10. ja 2.10. välinen ”taikayö”, kun Tornioon saapuneet suomalaiset löysivät saksalaisten ehjänä jälkeensä jättämän runsaan alkoholivaraston. Myös karkuruutta esiintyi molemmilla puolilla. Omituisiin piirteisiin kuului lisäksi esimerkiksi siviilien poukkoilu taisteluiden keskellä ja saksalaisten ottamien suomalaisten sotavankien kohtelu. Näistä lisää seuraavassa blogimerkinnässä.
Ilkka Enkenberg 