Lapin sota: Tornion Taikayö ja muuta kummallista

Ei suurta sankaritarinaa

Lapin sotaan ei liity samanlaista sankaruuden hohtoa kuin sitä edeltävänä kesänä käytyihin suuriin puolustustaisteluihin. Yhteisymmärryksessä alkanut saksalaisten vetäytyminen kohti Norjaa muuttui sodaksi Neuvostoliiton vaatiessa Suomelta taistelutoimia ja saksalaisia vankeja.

Tornion Taikayö

Taistelut aloittaneen Tornion maihinnousun jälkimakuna oli vanha viina. Saksalaisilla oli kaupungissa huoltokeskus, jota kutsuttiin Pikku-Berliiniksi. Alkoholi oli osa saksalaissotilaan päiväannosta, ja niinpä esimerkiksi konjakkia oli Pikku-Berliinin varastoissa reilusti.

Suomalaiset saapuivat Tornioon sen ulkosatamasta Ryöttästä, jonne maihinnousu oli tehty. Eteneminen sujui nopeasti aina huoltokeskukseen asti. Se saavutettiin illalla 1.10. Pikku-Berliini oli vartijatta. Jalkaväkirykmentti 11:n kärjen hyökkäys seisahtui viinasammioiden äärelle. Ei kestänyt kauaa, kun täysi hulina oli päällä. Valvoneet miehet olivat alkoholia saatuaan kuutamolla, ja pian sammuneita makasi pitkin poikin pihamaata. Jopa pataljoonan päällikkö veti päänsä täyteen. Hyökkäystä oli ollut tarkoitus jatkaa nopeaan tahtiin kohti Kemiä, mutta tämä jäi toteutumatta, koska lähes kaksi pataljoonaa menetti taistelukykynsä. Tapausta kutsutaan Tornion Taikayöksi.

Ruotsalaiset sotilastarkkailijat kummastelivat seuraavana päivänä, miksi suomalaiset työnsivät marssiessaan lastenvaunuja. Tarkemman tiedustelun perusteella tämä erikoinen uusi ase paljastui viinankuljetusvaunuksi. Lastenrattaiden lisäksi sekä sotilaat että paikalliset kuljettivat evakuoimaansa tulilientä kaikilla mahdollisilla välineillä. Panssarintorjuntatykkien päällä killui konjamiinitynnyreitä.

Myöhemmin viinavaraston jättäminen ehjänä suomalaisten käsiin on tulkittu saksalaisten juoneksi, jolla onnistuneesti hidastettiin hyökkäyksen etenemistä. Selitys ontuu, sillä vihollisuudet saksalaisten ja suomalaisten välillä eivät olleet vielä toden teolla alkaneet. Saksalaiset pyrkivät vielä neuvottelemalla saamaan suomalaiset luopumaan taisteluista. Myös saksalaisten komendanttina Torniossa ollut Werner Herbrechtsmeier on kumonnut huhut ansasta.

Saksalaisten vankina

Samaisena Taikayönä JR 11:n jääkärijoukkueesta lähetettiin 18 miestä polkupyörillä pohjoiseen ottamaan haltuunsa eräs silta. Humalaiset esimiehet unohtivat jääkärit tehtävälleen. He polkivat vesisateessa pimeässä illassa, kun yhtäkkiä heidän edessään syttyi kirkas valonheitin. Saksalaiset nousivat esille ojista tien molemmilta puolilta. Muut onnistuivat perääntymään pimeään, mutta kuusi ensimmäisinä ollutta jäivät vangeiksi.

Yksi heistä, kersantti Pauli Haapakoski kirjoitti kokemuksistaan kirjan Olin saksalaisten vanki. siinä hän kertoo, miten suomalaisia hakattiin kuulustelujen yhteydessä. Kaksi suomalaista Punaisen Ristin hoitajatarta toimi tulkkeina myös niissä kuulusteluissa, joissa suomalaisvangit hakattiin henkihieveriin. Saksalaisten marssiessa kohti Norjaa suomalaisia käytettiin muun muassa vankkureiden vetäjinä. Pian suomalaiset huomasivat olevansa huonommassa asemassa kuin saksalaisten aiemmin halveksivat neuvostoliittolaiset. Tämä johtui maailmanpoliittisen tilanteen muutoksesta: Saksan hävitessä sodan Neuvostoliiton painoarvo tulevissa neuvotteluissa tulisi olemaan suuri.

Moni suomalainen sotavanki pelasti itsensä nälkäkuolemalta liittymällä Saksan armeijaan. Myös Pauli Haapakoski liittyi. Hän teki sen paremman pakomahdollisuuden toivossa, ja onnistuikin pääsemään pois. Haapakoski saapui Norjan vankileiriltä Suomeen toukokuussa 1945. Seuraavassa tammikuussa tämä talvi- ja jatkosotien veteraani joutui sotaoikeuteen maanpetoksellisesta toiminnasta ja joutui palauttamaan valtiolle päivärahat sekä korvaamaan varusteiden ja aseen arvon.

Korviketta poteroon

Lapin sodassa oli talvi- ja jatkosotiin verrattuna myös sellainen omituinen piirre, että siviileitä pomppi välillä jopa taisteluiden seassa. Paikalliset asukkaat saattoivat tuoda suomalaisille sotilaille korviketta näiden kyhjötellessä taisteluasemissaan. Taisteluiden kiihtyessä kylien asukkaat menivät Tornionjoen yli Ruotsin puolelle turvaan, mutta monet kävivät välillä tarkistamassa kotinsa ja lypsämässä lehmiä. Jännityshakuiset pojat saattoivat soutaa joen yli taisteluita katselemaan.

Joen yli karkuun

Taistelut Tornion ympäristössä kestivät noin viikon. Niiden aikana nähtiin sekä saksalaisten että suomalaisten karkuruutta. Suomalaisten kenties suurin pako taisteluista tapahtui Torniosta pohjoiseen johtavan tien varrella, jossa jopa 500 miestä jätti asemansa. Osa pakeni Ruotsin puolelle. Suurin osa suomalaisista kuitenkin täytti tehtävänsä. Syitä paolle voi hakea muun muassa puutteellisista tiedustelutiedoista, joiden vuoksi saksalaisia arvioitiin jatkuvasti olevan vastassa enemmän kuin heitä todellisuudessa oli. Lisäksi saksalaisten hyökkäyksensä aluksi suorittama voimakas tykistön tulivalmistelu toi varmasti monien mieleen elävästi edellisen kesän hornankattilat Kannaksella.

Kirjoitus perustuu pitkälti Mika Kuljun vuonna 2013 ilmestyneeseen kirjaan Lapin sota 1944–1945.