Päästin eilen käsistäni suomalaisista sotasankareista kertovan opuksen käsikirjoituksen. Se lähti painoon. Kirjassa kerrotaan 20 ihmisen tarinat, ja kerronta etenee kronologisesti päähenkilöiden kautta. Näin he sijoittuvat historian tapahtumien keskelle, ja lukija saa käsityksen siitä maailmasta ja ympäristöstä, jossa he elivät.
Kirjan kronologinen rakenne oli haaste esimerkiksi väliotsikoiden keksimiselle. Erään väliotsikon ensimmäinen versio oli ”Kurinpalautus Terijoella”. Lukijaa auttaakseni päätin siirtyä otsikoinnissa muotoon, joka ilmaisee, kenestä on kyse. Mietin otsikkoa. Olin pitänyt ensimmäisestä vaihtoehdosta. Se herätti lukijassa kysymyksiä. ”Strömberg kurinpalauttajana Terijoella” ei ollut mielestäni yhtä hyvä. Jos otsikossa pitää olla ”Strömberg” (viittaa myöhemmin nimensä Siilasvuoksi vaihtaneeseen Hjalmar Strömbergiin), mitä ne yksi tai kaksi muuta sanaa voisivat olla?
Populäärihistoriallisessa teoksessa hyvä otsikko on dynaaminen. Se kertoo, mistä sen jälkeen tulevassa tekstissä on kyse. Siinä joku tekee jotain. Se herättää lukijan mielenkiinnon. Se voi olla myös hauska. Aina kaikkien kohtien täyttäminen ei tietenkään ole mahdollista.
Mitä Strömberg otsikkoa seuraavassa tekstissä tekee? Hän laittaa juopottelevia upseereita ojennukseen. Pinna palaa! Hän hakkaa kepillä saappaitaan. Tulisieluinen kouluttaja kantoi mukanaan puukeppiä, jotta voisi sillä hakata saappaitaan tai jotain muuta elotonta, kun sappi oikein kiehui. Se oli hänen keinonsa hillitä itseään. Otsikoksi tuli: ”Strömbergin keppi paukkui”.
Ilkka Enkenberg 