Meille on tulossa pönttöuuni keskelle taloa. Sille pitää rakentaa perusta, mitä varten puolestaan piti avata lattia. Ja lattiaan tehty reikä olikin portti menneisyyteen!
Laminaatin alla oli lautaa, minkä alla oli paksulti purua, minkä alla oli sanomalehtiä ajalta, jolloin talomme on rakennettu. Juuri sillä kohdalla, johon uuni on tulossa, purujen alta löytyi Hufvudstadsbladet, joka on ilmestynyt 13.10.1937.
Lehti on hieman hapero, mutta voi erottaa, että etusivun uutiset kertovat jostakin tapahtumasta Sörnäisissä ja Belgian pääministeri van Zeelandin saavuttamasta voitosta.
Paul van Zeeland oli Belgian pääministeri vuosina 1935–1937. Uutisen aikoihin hänen kauttaan oli jäljellä enää reilun kuukauden päivät. Hallintoaikanaan hän tukahdutti Belgian fasistipuolueen valtapyrkimykset poikkeustilan avulla. Van Zeeland itse edusti katolista puoluetta.
Voitto saattaa viitata Saksan kanssa vaihdettuihin nootteihin. Noottien sisältö koski Saksan sitoutumista olemaan hyökkäämättä Belgiaan ja kunnioittamaan sen koskemattomuutta. Se oli siten Belgialle diplomaattinen voitto, mutta eipä Hitlerin lupauksiin ollut luottamista. Saksa oli hyökännyt Belgian läpi Ranskaan ensimmäisessä maailmansodassa ja teki niin uudelleen toisessa maailmansodassa.
Belgian sijainti Ranskan ja Saksan välissä oli sille pitkään taakka, vähän kuin Suomen sijainti Ruotsin ja Venäjän välissä. Belgia onkin panostanut diplomatiaan ja pyrkinyt sotien jälkeen hyötymään sijainnistaan: sekä EU:n että NATOn päämaja sijaitsee Brysselissä.
Lehdessä kerrotaan, että Yhdysvaltain valtion vihollinen numero yksi on ammuttu. FBI julkaisi 1930-luvulla listaa vaarallisista rikollisista, jotka pakenivat lain kouraa. Heitä kuvattiin termillä ”Public Enemy”.
Vuonna 1910 syntyneen Al Bradyn lapsuus oli ollut levoton. Hänen isänsä oli kuollut, kun hän oli 2-vuotias, äitinsä, kun hän oli 16 ja isäpuolensa, kun hän oli 18. Siitä alkoi syöksy rikosten värittämään elämään, joka jäi lyhyeksi.
Brady teki ensimmäisen ryöstönsä 18-vuotiaana, kaksi kuukautta isäpuolen kuoleman jälkeen. Hän haavoittui tulitaistelussa ja jäi kiinni. Vankilasta vapauduttuaan Brady lyöttäytyi yhteen kolmen muun kanssa. He varastivat autoja ja ryöstelivät ruokakauppoja Indianan osavaltiossa tehtaillen muutamassa vuodessa jopa satoja rikoksia.
Jengi jätti jälkeensä ainakin kaksi vainajaa ja jäi lopulta kiinni. Miehet kuitenkin pakenivat vankilasta. Sen jälkeen he ryöstivät pankin ja väijyttivät takaa-ajajansa tappaen yhden poliisin. Pakomatka suuntautui itään päättyen Yhdysvaltain koillisnurkassa sijaitsevaan Mainen osavaltioon , Bangorin kaupunkiin.
Brady kumppaneineen oletti, että Mainesta olisi helppo hankkia aseita, sillä kolkka tunnettiin metsästyksen tyyssijana. Niinpä he kävelivät Bangorissa paikalliseen urheilukauppaan ostaakseen Thompson-konepistoolit. Samanlaiset, jotka olivat saavuttaneet kieltolain aikana kyseenalaista mainetta tunnettujen gangstereiden käsissä. Lisäksi he tilasivat 500 kappaletta .30-kaliiperin ammuksia.
Tiskillä Brady koplineen kaivoi taskustaan tukun suuria seteleitä, joilla he maksoivat kuularuiskunsa. Urheilukaupan omistaja Everett Hurd kehotti heitä noutamaan tilauksensa muutaman viikon kuluttua. Kun joukko oli lähtenyt kaupasta, Hurd soitti poliisille.
FBI järjesti Bradyn jengille suuren luokan väijytyksen. Operaatioon osallistui 14 FBI:n agenttia ja 30 paikallista poliisia. Sitä johti Walter Walsh, joka seisoi monta päivää urheiluliikkeen tiskin takana myyjää esittäen.
Lopulta Bradyn jengi saapui hakemaan aseitaan. Yksi heistä astui kauppaan, kaksi jäi kadulle. Alkoi kiivas tulitaistelu, jonka aikana Walsh sai osuman käteensä, olkapäähänsä ja rinnan oikealle puolelle. Laukausten vaihto päättyi kuitenkin Bradyn ja hänen toisen kumppaninsa kuolemaan. Kauppaan ensiksi mennyt jengin jäsen pidätettiin, ja hän kohtasi loppunsa sähkötuolissa.
Bradyn surmanneet laukaukset ampui Walsh, joka muutaman vuoden kuluttua pestautui merijalkaväkeen ja osallistui toiseen maailmansotaan Tyynenmeren rintamalla, muun muassa Okinawalla. Eräässä tilanteessa vajaan sadan metrin päässä ollut tarkka-ampuja tulitti Walshia ja tämän miehiä niin, etteivät he voineet lähteä suojiensa takaa. Silloin Walsh kaivoi esiin Colt M1911-pistoolinsa ja ampui yhden hyvin tähdätyn laukauksen. Tarkka-ampujasta ei enää ollut vaaraa. Walsh eli 106-vuotiaaksi ja teki uransa merijalkaväen ampumakouluttajana.
Tietysti sanomalehdessä oli myös mainoksia. Yksi niistä on Hampuri-Amerikka-linjan mainos New Yorkin -matkasta. Hinta on alkaen 10 250 mk, johon sisältyy kuusi päivää New Yorkissa ilmeisesti täysihoidolla ja vieläpä mielenkiintoisella ohjelmalla höystettynä. Summa vastaa noin 3 900 € nykyrahassa.
Yrityksen koko nimi oli Hamburg-Amerikanische Packetfahrt-Aktien-Gesellschaft (HAPAG). Se oli perustettu vuonna 1847 ja palvellut uudelle mantereelle lähteneitä saksalaisia. Vuosina 1820–1920 yli seitsemän miljoonaa saksalaista muutti Yhdysvaltoihin.
Vuonna 1886 yhtiön palvelukseen tuli Albert Ballin, joka kehitti huviristeilyt. Ensimmäinen risteily, jonka tarkoituksena oli pikemminkin nauttia luksööristä oleilusta laivalla kuin päästä pisteestä A pisteeseen B, järjestettiin vuonna 1891 Välimerellä. Aluksena oli kaksi vuotta aiemmin vesille laskettu SS Augusta Victoria, jota kutsuttiin ”kelluvaksi hotelliksi”. Matkustajien joukossa oli myös järjestelyistä vastannut Ballin.
HAPAG kasvoi Saksan ja ajoittain myös maailman suurimmaksi varustamoksi, mutta se menetti lähes koko laivastonsa ensin ensimmäisessä ja sitten toisessa maailmansodassa. Kummallakin kerralla yhtiö kuitenkin selvisi koettelemuksistaan. Vuonna 1970 se yhdistyi kilpailijansa kanssa, ja uuden varustamon nimeksi tuli Hapag-Lloyd.
Pikkuilmoituksissa palvelujaan tarjoavat muun muassa yksityisetsivät ja pianonvirittäjä. Etsiviä on tarjolla kolme, virittäjiä yksi. Ehkä Helsingissä ei 1930-luvulla ollut juuri pianoja?
Yksityisetsivien palveluja tarvitsivat monet tahot, esimerkiksi Hammaslääkäriliitto. Jotkut hammasteknikot valmistivat 1930-luvun puolimaissa proteeseja suoraan potilaille, ilman hammaslääkärin määräystä tai valvontaa. Hammaslääkäriliitto palkkasi kaksi yksityisetsivää ilmiantamaan laittomia proteeseja valmistaneet.
Tällaiset tarinat lattialla oli kerrottavanaan. Ties mitä purujen seasta vielä löytyisi, jos sitä avaisi lisää, mutta ehkäpä en siihen pelkästään tarinoita metsästääkseni lähde…
Ilkka Enkenberg 