Jälki(veri)löylyt ja kynän mahtavuutta Lapissa

70 vuotta sitten Suomi ja Saksa mittelivät voimia Lapin sodassa. Suomalaisten ajaessa hävitetyn maan keskellä saksalaisia takaa kohti Norjaa sattui yhtä jos toistakin. Kerroin aiemmin Tornion taikayöstä ja muusta kummallisesta. Tässä pari sattumusta lisää.

Viimeinen koukkaus

Näihin aikoihin noin 70 vuotta sitten viimeiset saksalaiset vetäytyivät pohjoisimmasta Lapista Norjaan, käsivarteen heitä vielä jäi. He luovuttivat lähtiessään kahdeksan suomalaisvankia. 70 sairasta tai haavoittunutta neuvostosotilasta he jättivät Karigasniemellä rajan tuntumassa olleeseen vankileiriin. Kun suomalaiset olivat jo hoitamassa näitä vankeja 23.11., saksalaishävittäjät hyökkäsivät vankiparakkia vastaan konekiväärein tulittaen. Syöksyhyökkäykset kohdistuivat rakennuksen siihen päätyyn, johon saksalaiset olivat itse vetäneet punaisen ristin lipun. Niissä sai surmansa neljä neuvostopotilasta ja haavoittui kaksi. Lisäksi kuusi suomalaista haavoittui.

Propagandasotaa Lapissa

Liittoutuneiden valvontakomissio, joka valvoi jatkosodan päättäneen välirauhan ehtojen toteuttamista, painosti Suomea hyökkäämään tosissaan saksalaisia vastaan. Vankeja piti ottaa, murahteli komission johtaja Andrei Zdanov painokkaasti. Suomalaiset kyllä yrittivät, mutta saksalaisten tuhoamat tiet ja sillat hidastivat hyökkäyksiä. Lisäksi germaaneilla oli tapana jättää jälkeensä runsaasti miinoja ja ansoja.

29.10.1944 Suomen Jalkaväkirykmentti 50:n Ensimmäinen Pataljoona nousi rykmentin joukkojen kärkenä Muonion tuntumassa sijaitsevalle Olostunturille. Pataljoonan hyvin säilyneet sotapäiväkirjat kertovat, että tunturilla oli pari saksalaista vartiomiestä. Lisäksi noin komppanian verran saksalaisia nähtiin matkalla kohti Muonion kirkonkylää. Tunturin valtauksesta tuli tunturivaellus.

Virallinen ilmoitus paikalta oli toisenlainen: klo 12.30 suomalaiset valtasivat tunturin raivokkaan taistelun jälkeen tykistön tukemalta viholliselta. Tarina päätyi osaksi virallista historiankirjoitusta, vaikka se oli tarkoitettu Suomen johtoa painostaneen valvontakomission silmien iloksi.

Mika Kulju toteaa kirjassaan Lapin sota 1944–1945: Vuonna 1969 Tornionjokilaakson vuosikirjassa taistelun todettiin raivonneen kolme päivää. Joskus kynä todellakin on miekkaa mahtavampi.

”Das war Muonio”

Poltettuun Muonioon suomalaiset marssivat seuraavana päivänä. Saksalaiset olivat lisänneet Muonion nimikylttiin sanat ”Das war”.