Talvisota alkoi 75 vuotta sitten puna-armeijan hyökätessä Suomeen. Parin viikon pituiseksi suunnitellusta hyökkäyksestä tuli 105 päivän mittainen sota. Neuvostoliiton ylivoima oli murskaava, mutta Suomen puolella olivat maasto, sää ja sisu. Niin kutsuttu talvisodan henki ei ole legendaa. Oman maan ja kotien puolustus hitsasi yhteen pakon edessä juoksuhautoihin joutuneet miehet. Lisäksi Stalin oli ampunut itseään jalkaan hävittäessään nimeään kantavissa vainoissa suurimman osan sotakokemusta omaavista ylemmistä sotilasjohtajista. Samalla puna-armeija oli menettänyt suuren osan iskukyvystään.
Suomella oli talvisodan alkaessa käytettävissään 270 000 tykinammusta. Puna-armeija olisi voinut käyttää saman määrän yhdessä tykistökeskityksessä. Ajanmukaisia panssarivaunuja Suomella oli sodan alkaessa 10, vastustaja pystyi mobilisoimaan 300-kertaisen määrän panssareita.
— Lainaus alkaa —
30.11.1939
Sodan 1. päivä
Talvisota käynnistyi marraskuun viimeisen päivän aamuna vuonna 1939. Neuvostotykistö avasi tulen Karjalan Kannaksella klo 6.50, ja puna-armeijan joukot ylittivät rajan koko sen pituudelta.
Suojajoukkotaistelut
Lähinnä Karjalan Kannakselle pää-aseman etupuolelle sijoitetut suojajoukot olivat ensimmäisinä vastaanottamassa Neuvostoliiton hyökkäystä. Suojajoukkojen vahvuus oli noin 21500 miestä, ja niiden tarkoituksena oli viivyttää vihollista, kuluttaa sen voimia ennen ratkaisutaisteluita ja hankkia tietoja. Joukot oli jaettu alueellisten puolustusvastuiden mukaan Uudenkirkon, Muolaan, Lipolan ja Raudun ryhmiin. Kannaksella suojajoukot saivat vastaansa Neuvostoliiton 7. armeijan etulinjan kuusi divisioonaa, noin 120000 sotilasta.
Osa joukoista joutui nopeasti kontaktiin vihollisen kanssa. He huomasivat erään pelon vääräksi. Motorisoidut venäläisjoukot etenivät varovasti sen sijaan, että olisivat käyttäneet hyväkseen nopeita etenemismahdollisuuksia. Tällainen olisi ollut jo ensimmäisenä päivänä, kun neuvostojoukot pääsivät kahden suomalaisryhmän väliin. Samalla toinenkin olettamus osoittautui vääräksi: vihollinen ei karttanut metsiä. Muolaan ja Lipolan ryhmien väliin päässyt venäläisosasto eteni juuri metsää pitkin. Se ei kuitenkaan käyttänyt asemaansa hyväkseen kiertämällä suomalaisten selkään.
Jo ensimmäisenä taistelupäivänä käytiin kovia taisteluja. Itä-Kannaksella Raudun ryhmän alueella Karjalan omista miehistä koottu Er.P.6 torjui kiivaissa taisteluissa panssarivaunujen tukeman läpimurtoyrityksen.
Suomalaisjoukot vetäytyivät taistellen lähes koko rajan mitalta suojaten siviilien evakuoimista ja varmistaen selustansa. Suojajoukot polttivat vetäytyessään kylät, jotta viholliselle ei jäisi ruokaa eikä taloja yösijoiksi.
Rautaa taivaalta
Neuvostoliitto aloitti ilmapommitukset ensimmäisenä aamuna. Tällainen totaalinen sodankäynti, jossa hyökättiin myös siviilejä vastaan, oli aluksi suomalaisille ihmettelyn aihe eikä ilmahälytyksiä heti otettu todesta. Poliisi saikin hätistellä kaduilla tilanteen kehittymistä seuranneita ilmasuojiin.
Ensimmäisen pommiryöpyn sai niskaansa Viipuri, jonka pommikoneet tavoittivat klo 9 vaatien yhdeksän uhria. Helsingissä annettiin ilmahälytys klo 9.15. Kaupungin yllä lentäneet pommikoneet sylkivät sisuksistaan lentolehtisiä ja pommittivat Malmin lentokenttää. Tuhoisin pommitus kohdistui Helsinkiin noin klo 14.50. Pilviverhon takaa iskeneet yhdeksän konetta yllättivät kaupungin vain puoli tuntia sen jälkeen, kun aamulla annetun ilmahälytyksen vaara ohi -merkki oli annettu. Pommituksen uhreina kuoli Helsingissä 91 ihmistä. Kaikkiaan Neuvostoliitto teki sodan ensimmäisenä päivänä 140 pommituslentoa 16 paikkakunnalle, ja pommituksissa sai surmansa 110 henkeä.
— Lainaus päättyy —
Lainaus kirjasta Talvisota päivä päivältä.
Ilkka Enkenberg 