Eräät talvisodan ankarimmista taisteluista käytiin Taipaleessa, Mannerheim-linjan Laatokan-puoleisessa päässä. Se oli lopulta ainoa Mannerheim-linjan kohta, joka piti loppuun asti.
Neuvostoliiton joukot olivat joulupäivänä päässeet Suvannon jään yli ja vallanneet sillanpään pureutuen suomalaisten panssariesteisiin. Venäläisiä yritettiin lyödä taikaisin vastaiskuilla, mutta se ei onnistunut. Sen sijaan puna-armeijalaisia virtasi jään yli koko ajan lisää. 27.12. tilanne oli jo hyvin huolestuttava.
Kirjasta Talvisota päivä päivältä:
— Lainaus alkaa —
Kiivas taistelu Keljassa
Keljaan tuotiin Erillinen Pataljoona 6 hyökkäämään joen yli tullutta vihollista vastaan. Se oli Kannaksen omista miehistä koottu joukko ja sai nyt tehtävän, jossa muut olivat epäonnistuneet jo kolme kertaa kahtena edellisenä päivänä. Er.P.6 aloitti hyökkäyksen kolmen tunnin valmistelun jälkeen aamulla, mutta se epäonnistui, koska yhteistyö tykistön kanssa ei toiminut. Uusi yritys tehtiin tunnin päästä edellisestä.
Suomalaisten ylitettävänä oli 200–300 metriä leveä peltoaukea, jonka lisäksi piti mennä läpi piikkilankaesteestä. Vihollinen oli tuonut ampumahautoihin ja panssariesteeseen puolensataa konekivääriä, jotka tekivät aukean ylittämisestä hankalaa, varsinkin sille putoilevien tykistökeskitysten kanssa. Er.P. 6 kuulunut kivääriryhmä eteni alikersantti Heikkosen johdolla pellolla ojaa pitkin kohti panssariestettä ja pääsi vihollisen sivustaan. Esteessä oli konekivääreitä vieri vieressä. ”Otetaan vasemmanpuoleinen tähtäimeen ja ammutaan niin kauan, että hiljenee”, oli hänen komentonsa. Myötäpäivään kiertäen ryhmä vaiensi panssariesteen kaikki konekiväärit. Tämän jälkeen he vyöryttivät esteen kahden konepistoolin ja pikakiväärin voimin, ja siellä olleet venäläiset lähtivät pakokauhun vallassa kohti jäätä.
Vyörytettyään myös ampumahaudat, joiden konekivääriampujat olivat kertomuksen mukaan peittyneet hylsyihin hartioita myöten, suomalaiset onnistuivat ajamaan vihollisen Keljasta. Useita satoja miehiä pakeni jäälle ja kohti sen takana odottavia omia linjoja, mutta vain harvat pääsivät toiselle rannalle kaatuen suomalaisten valtaamien konekiväärien tuleen tai juosten tykistön ampumiin avantoihin.
Taistelut Suvannolla ja Keljassa olivat kiivaita ja verottivat puna-armeijan rivejä arviolta noin 2000 miehellä. Lisäksi suomalaisten sotasaaliiksi jäin noin 140 konekivääriä ja 12 panssarintorjuntatykkiä. Er.P 6:n tappiot Keljassa olivat 49 miestä ja suomalaisten tappiot Suvannon ylittäneitä venäläisiä vastaan kaikkiaan noin 500 miestä.
— Lainaus päättyy —
Lainauksessa mainittu alikersantti Heikkonen oli oma isoisäni. Hänen joukko-osastonsa oli koottu Kannaksen miehistä, joista osa taisteli omilla pihoillaan.
— Lainaus alkaa —
Erillinen Pataljoona 6 (Er.P.6)
Erillinen Pataljoona 6 oli osa suojajoukkoja ja kuului suojajoukkotaisteluiden aikaan Itä-Kannasta vartioivaan Raudun ryhmään. Pataljoona oli koottu Karjalan Sakkolan, Kaukolan, Räisälän ja Käkisalmen pitäjien miehistä, jotka siis puolustivat kirjaimellisesti omia kotejaan. Pataljoonan määrävahvuus oli 845 miestä, joka Er.P. 6:n kohdalla saavutettiin. Pataljoonan komentajana toimi koko talvisodan ajan kapteeni Onni Saarelainen. Miehistössä oli monia, jotka olivat saaneet hyvän koulutuksen paikallisissa suojeluskunnissa.
— Lainaus päättyy —
Ilkka Enkenberg 