Edellispäivänä alkanut suomalaishyökkäys Raatten tiellä oli kilpistynyt neuvostopanssareihin ja tiiviiseen puolustukseen. Loppiaisena tilanne kääntyi Suomen eduksi, kun pst-tykit ja miinat tuhosivat panssarivaunuja. Puna-armeijalaiset lähtivät epätoivoiseen ulosmurtautumisyritykseen.
Kirjastani Talvisota päivä päivältä:
— Lainaus alkaa —
Pauketta Raatteen tiellä
Paukkuvassa pakkasessa suomalaiset pääsivät niskan päälle Raatteen tiellä. Useassa kohdassa joukot saavuttivat tien, ja venäläiset kadottivat yhteyden toisiinsa. Suomen päähyökkäyssuunnalla Haukilassa neuvostojoukot saatiin suljettua saartorenkaaseen, josta ne pyrkivät ulos raivokkain vastahyökkäyksin. Tie itään pysyi kuitenkin suljettuna. Osa Neuvostoliiton 44. Divisioonan sotilaista pääsi suomalaisten saartorenkaan aukoista pakenemaan erämaahan, mutta suurimman osan näistä partiot saivat kiinni. JR 65 otti päivän aikana noin 200 vankia. Myös toisesta suunnasta hyökännyt JR 27 pääsi päivän aikana etenemään tielle.
Keskiyöllä neuvostoliittolaiset tekivät viimeisen epätoivoisen ulosmurtoyrityksensä. Vailla selkeää johtoa panssarien tukemina hyökänneet venäläiset heittäytyivät suomalaisten asemia vasten hillittömästi tulittaen. Panssarit tuhoutuivat miinoihin, kun venäläisten niitä tallomaan lähetetyt hevoset ammuttiin. Rynnäköivä jalkaväki pysäytettiin omien asemien eteen lopulta käsikranaattien voimalla. Taistelu laantui vasta aamulla.
Tietä kohti Tyynelässä hyökännyt Osasto Kari pääsi loppiaisena tavoitteeseensa ja katkaisi tien. Se oli yöllä saanut tuekseen panssarintorjuntatykin, joka osoittautui olevan avain voittoon. Onni Palaste: Talvisodan ääniä kertoo tapauksesta:
”Viimein myö päästiin Tyynelän aijan varteen, jossa sitten nahisteltiin yötä päevee, niin ettee piässy tarpeelleen, vaan olj paskannettava pitkällään. Jo ennen lähtöö olj jokkaeselle pikakiväärimiehelle annettu viisi panssarluotia panssarvaanujen tuhhoomista varten. Het alkuun tulj mullae tillaesuu kokkeella niitä panssarin kylykeen, mutta lienee ees mualikaan naarmuuntunnu. Leekkii hommoo se olj kunnes soatiin pst-tykki asemiin. Sitten ee höökivaanut ennee rellestännä.”
Likoharjussa tielle pyrkineet suomalaiset saivat vastaansa Neuvostoliiton valioluokkaa edustavan rajavartiojoukkojen hiihtorykmentin, jota tukivat panssarivaunut. Suomalaiset joutuivat vetäytymään illansuussa metsän suojiin ja siirsivät ratkaisevan hyökkäyksen seuraavaan aamuun.
— Lainaus päättyy —
6.1. kertovalla aukeamalla samassa Talvisota päivä päivältä -kirjassa on myös kuvaus päivän aikana käydystä erikoisesta ilmataistelusta.
— Lainaus alkaa —
Vihollisia ilmassa!
Utin hävittäjäosasto sai päivän aikana hälytyksen, jonka mukaan seitsemän viholliskonetta oli matkalla Savosta kohti etelää. Kaksi hävittäjää lähetettiin ilmaan niitä vastaan, mutta toinen koneista ei päässyt nousemaan teknisen vian takia. Luutnantti Jorma Sarvanto lähti Fokkerillaan yksin vihollista tavoittamaan.
Neuvostokoneet paljastuivat DB-3-pommikoneiksi, jotka olivat palaamassa pommituslennolta Kuopiosta, joka joutui pommituksen kohteeksi ensimmäistä kertaa sodan aikana. Niillä ei ollut mukanaan saattohävittäjiä. Sarvanto pääsi muodostelman taakse ja alkoi tuhota vihollisia yksi kerrallaan lyhyillä sarjoilla. Neljässä minuutissa hän pudotti kuusi pommikonetta ja käytti kaikki 2000 konekiväärin ammustaan. Laskeutumisen jälkeen Sarvannon Fokkerista laskettiin 23 luodinreikää.
— Lainaus päättyy —
Palaamme Raatteen maisemiin vielä huomenna.
Ilkka Enkenberg 