Frodo ja tarinan teema

Sisältää juonipaljastuksia ja analyysiä Taru sormusten herrasta -romaanista.

Juoni ja teema

Tarinoiden keskeiset elementit ovat juoni ja teema. Teema kietoutuu yleensä päähenkilön persoonaan, sen muutokseen, kasvuun, itsetuntemuksen lisääntymiseen. Juoni on tapahtumien ketju, joka kuljettaa kertomusta eteenpäin. Esimerkiksi Taru sormusten herrasta -romaanissa pääjuoni on Frodon matka Tuomiorotkolle tuhoamaan sormus ja pelastamaan Keski-Maa Sauronin pimeydeltä.

Teema on tarinan ydin. Teemaa voisi sanoa myös tarinan opetuksesi. Tietenkään jokaisessa romaanissa ei tarvitse julistaa suuria totuuksia, eikä päähenkilö kaikissa muutu. Tämä on myös genre-kysymys. Usein esimerkiksi trillerit ja dekkarit ovat juonivetoisia, taideproosa kallellaan päähenkilöön. Väitän kuitenkin, että vahva tarina käsittelee ihmisyyttä jollain syvemmällä tasolla. Se puolestaan tarvitsee päähenkilön muutosta.

Taistellessaan läpi vastoinkäymisten päähenkilö oppii jotain ympäröivästä maailmasta ja itsestään. Tarinan lopussa hän ei ole enää sama ihminen (tai hobitti), joka matkalle lähti. Nuo vastoinkäymiset ovat juonta, oppiminen teemaa. Sormusten herra on aiheen käsittelyssä hyvä esimerkki, sillä se on tarinana hyvin tunnettu ja lisäksi sekä juonella että teemalla on siinä tärkeä paikkansa.

Puhdas Frodo

Frodo on puhdas, lähes lapsenomainen hahmo, joka tekee urheasti matkaa. Hänellä on hallussaan pelottavan voiman omaava sormus, jota Keski-Maan mahtavat eivät uskalla ottaa vastaan, vaikka Frodo sitä heille yksi toisensa jälkeen tarjoaa. Sen antama valta olisi liian suuri. Se turmelisi heidät. Puhdas Frodo pystyy sitä kuitenkin kantamaan.

Jossain vaiheessa Frodo tajuaa, että hän ei palaa matkaltaan elossa. Silti päämäärä pysyy samana. Puhtaan sankarin arkkityyppiin liittyy itsensä uhraaminen suuremman hyvän edestä. Niin Frodokin aikoo tehdä.

Tuomiorotkon reunalla

Kun Frodo raskaine taakkoineen lopulta saavuttaa Tuomiorotkon, hän epäröi. Minulla on maailman suurin aarre, hän ajattelee. Miksi en pitäisi sitä itse? Hän työntää sen sormeensa. Kaikki on menetetty. Jos sormusta ei tuhota, on Sauronin voitto väistämätön. Lukemattomat örkit tallovat silloin jalkoihinsa kaiken elävän. Jostain loikkaa näyttämölle toinen sormuksen turmelema hahmo, Klonkku. Se puree Frodon sormen poikki ja putoaa sormuksen kanssa Tuomiorotkoon. Sormus tuhoutuu. Maailma pelastuu.

Edes Frodo ei pystynyt vastustamaan sormusta. Vallan houkutusta. Sormusten herran varsinainen teema on ihmisen heikkous ja armo. Puhtainkin on altis. Frodo päättää pitää sormuksen itsellään. Maailma kuitenkin pelastuu päähenkilöstä riippumatta. Se saa armon. Sormusta pitkään kantanut ja ikuisesti elämään tuomittu Klonkku vapautuu sormuksen orjuudesta kuoleman kautta. Se saa armon. Aarnikotkat hakevat Frodon ja hänen matkakumppaninsa Samin Tuomiovuoren rinteeltä. He pelastuvat. Kirjan lopussa Frodo purjehtii Kuolemattomille maille.

Heikkous tulee esille myös kirjan toisen teeman eli ystävyyden parina. Frodo ei olisi alun alkaenkaan päässyt Tuomiorotkolle ilman puutarhuriaan Samia. Kun Frodo ei enää Tuomiovuoren rinteellä pysty kävelemään, Sam kantaa hänet. Toisaalla ynseät ja vastentahtoiset vapaat kansat päättävät myös käydä tuhoon tuomittuun taisteluun Mordorin joukkoja vastaan lopulta yhdessä. Yhteistyö ja ystävyys tekevät mahdolliseksi edes yrityksen kukistaa Sauron.

Kerrataanpa: tarinan rungon muodostavaa sen juoni. Se myös liimaa yleisön tarinan äärelle. Se, mitä kertoja haluaa teoksellaan sanoa, on sen teema.