Yhdysvaltain suunnitelma
Toinen maailmansota läheni loppuaan huhtikuussa 1945. Euroopassa liittoutuneiden joukot lähestyivät Berliiniä molemmilta puolilta. Itä-Aasiassa Japani oli yhä ahtaammalla. Yhdysvallat oli saavuttanut Tyynynmeren yllä ilmaylivoiman, ja Japani oli aloittanut epätoivoiset kamikaze-iskut.
Amerikkalaiset suunnittelivat lopettavansa Tyynenmeren sodan nousemalla maihin Japanin pääsaarille. Sitä varten tarvittiin sopivia tukikohtia tarpeeksi läheltä, ja Japanin pääsaarten eteläpuolella sijaitseva Riukiusaarten suurin saari, Okinawa, vaikutti olevan sellainen.
Maihinnousu
Yhdysvaltain Operaatio Jäävuori oli alkanut jo maaliskuun puolla iskulla Japanin Taiwanissa ja Kyushun saarella sijainneisiin ilmatukikohtiin. Näin haluttiin ehkäistä itsemurhalentäjiä nousemasta ilmaan ja iskemästä liittoutuneiden laivoihin. Kentiltä pääsi kuitenkin nousemaan koneita, jotka vaurioittivat muun muassa USS Franklin -lentotukialusta, joka hinattiin korjattavaksi Pearl Harboriin.
Varsinainen maihinnousu käynnistyi valehyökkäyksellä Okinawan kaakkoisrannalle, jonne japanilaiset keskittivätkin voimia. Pääjoukko nousi maihin saaren länsirannalla, missä se ei kohdannut vastarintaa.
Yhdysvaltain maihinnousujoukko oli aluksi 180000 miehen vahvuinen, mutta lopulta saarella taisteli yli puoli miljoonaa amerikkalaista. Japanilaisten suunnitelmana oli puolustautua sisämaassa. Sinne oli rakennettu Machinato-linja, joka oli kallioihin louhittu bunkkeriketju. Sen valtaaminen osoittautui pitkäksi ja vaikeaksi taisteluksi.
Vaikka Machinato-linja murtui huhtikuun loppupuolella, taistelut saarella jatkuivat aina kesäkuun lopulle asti. Taisteluissa sai surmansa noin 100000 japanilaista sotilasta ja kymmeniä tuhansia siviileitä. Amerikkalaishenkiä menetettiin noin 12500, minkä lisäksi kymmenet tuhannet haavoittuivat. Taistelu oli käytännössä Japanin laivaston loppu, sillä se menetti tärkeimmät ja suurimmat aluksensa. Yhdysvallat menetti 21 alusta.
Hyökkäystä Japanin pääsaarille ei koskaan tehty. Japanilaiset puolustivat maataan niin fanaattisesti, että Yhdysvaltain johto päätti käyttää ydinasetta sodan lopettamiseen. Tällä tavalla haluttiin säästää amerikkalaissotilaiden henkiä.
Jättiläisen tuho
Japanin keisarillisen laivaston osasto johdossaan taistelulaiva Yamato lähti 6.4. kohti Okinawaa. Yamato oli maailman suurin taistelulaiva, jonka 460-millisillä tykeillä oli 41 kilometrin kantama. Sillä oli saattajinaan muun muassa 8 hävittäjää ja tukenaan reilu 100 lentokonetta. Polttoainetta oli annettu vain menomatkalle. Laivojen tehtävänä oli taistella tiensä Okinawan rannalle, jossa ne toimisivat
rannikkotykistönä kunnes tuhoutuisivat. Sen jälkeen niiden miehistöjen oli määrä käydä maataisteluun amerikkalaisia vastaan.
Alukset havaittiin Yhdysvaltain lentokoneista, ja lentotukialuksilta nousseet hävittäjät ja pommittajat kävivät japanilaisaluksia vastaan kolmena aaltona, joissa oli yhteensä 386 lentokonetta. Puolen päivän aikaan iskeneestä ensimmäisestä aallosta Yamato sai kaksi osumaa panssarinläpäisevistä pommeista ja yhden torpedo-osuman. Kolme Japanin hävittäjää upposi, kaksi vaurioitui ja joutui jättämään taistelun.
Toinen ja kolmas lentokoneaalto iskivät noin tunnin kuluttua ensimmäisestä. Yamato sai taistelussa yhteensä 10 pommiosumaa ja kahdeksan torpedo-osumaa. Sen moottorit pysähtyivät, ja se alkoi täyttyä vedellä vajoten hitaasti pinnan alle. Sitten vesimassat käänsivät aluksen kyljelleen. Samaan aikaan Yamaton sisällä riehunut tulipalo saavutti ammusvaraston. Seurauksena oli valtava räjähdys, joka kertomusten mukaan kuultiin Japanissa asti. Se repi laivan riekaleiksi.
Yamato upposi noin 200 kilometrin päässä Okinawasta ja vei mukanaan yli 2700 miehistön jäsentä. Yamaton myötä aaltoihin vajosivat Japanin laivamahdin rippeet.
Ilkka Enkenberg 