Tänä aamuna lähti painoon Suomi sodassa päivä päivältä -kirja. Siinä yhdistyvät Talvisota päivä päivältä ja Jatkosota päivä päivältä -teokset. Lisäksi yli 700-sivuisessa opuksessa kerrotaan Lapin sodasta. Mukana on myös karttaliite.
Alla maistiainen kirjasta. Lainaus on Lapin sotaa käsittelevästä osiosta.
— Lainaus alkaa —
25.9.1944–1.10.1944
Saksalaiset olivat edellisellä viikolla vetäytyneet tärkeimmästä varuskuntakaupungistaan Oulusta. Neuvostoliitto painosti Suomea oikeisiin sotatoimiin, joita johtamaan Mannerheim lähetti Hjalmar Siilasvuon.
Siilasvuo johtoon
Kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo oli oikea mies johtamaan operaatiota saksalaisia vastaan. Hän oli ollut näiden asetoveri ja taistellut saksalaisten rinnalla Vienan Karjalassa. Välit olivat kuitenkin säröilleet saksalaisten huonon menestyksen ja yhteen sopimattomien henkilökemioiden vuoksi. Siilasvuo komensi tutun III Armeijakunnan esikunnan välityksellä Lapin Armeijaa, jolle oli alistettu myös Panssaridivisioona. Siilasvuo oli ottanut tehtävän vastaan 22.9.
Siilasvuo perusti päämajansa Ouluun, jonne hän saapui 26.9. Jo seuraavana päivänä kaikki yhteydet saksalaisiin lopetettiin. 27.9. Puhelinlinjat katkaistiin ja viimeiset yhteysupseerit kutsuttiin pois Saksan joukoista. Samana päivänä valvontakomissio vaati päämajaa esittämään suunnitelmansa saksalaisten internoinnista. Sellaista ei ollut, mutta se tehtiin seuraavaksi päiväksi.
Siilasvuo johti noin 60000 miehen armeijaa, jolla oli vastassaan noin 214000 saksalaisen 20. Vuoristoarmeija. Saksalaisten kalusto oli kulunutta, eikä ilmatukea juuri ollut, sillä Suomeen ja Norjaan sijoitetut noin 200 Saksan lentokonetta oli sidottu taistelemaan Petsamossa ja muualla pohjoisessa saksalaisia vastaan hyökkääviä neuvostojoukkoja vastaan. Myös suomalaisilta puuttui käytännössä panssareiden, tykistön ja ilmavoimien tuki. Saksalaisten hävittäessä tiet, sillat ja lossit vetäytyessään raskaan kaluston siirtely pohjoisissa erämaissa oli äärimmäisen hidasta.
Ensimmäiset taistelut
Panssaridivisioonan komentaja kenraalimajuri Ruben Lagus antoi joukoilleen käskyn edetä Ylikiimingissä ja ottaa haltuunsa alueen sillat sekä internoida saksalaiset. Tavoitteena oli siis ehjät sillat panssareiden ylimenoa varten sekä vankien hankkiminen. Kärjessä eteni majuri Veikko Lounilan komentama Jääkäripataljoona 5, jota oli vahvennettu 15 Strum-rynnäkkötykillä.
Rynnäkkötykkien ja jääkäreiden yhteinen matka päättyi tällä kertaa Ylikiimingin kirkonkylän pohjoispuolelle, sillä sillat oli jo hävitetty. Panssareiden vieminen joen yli hidasta ja vaikeaa, joten jääkärit jatkoivat polkupyörineen kohti Pudasjärveä. Suomalaisten ja saksalaisten sopimuksen mukaan suomalaiset olisivat saaneet edetä 28.9. iltaan mennessä enää vain 10 kilometriä, mutta Lounilan ylemmiltään saama käsky kuului: ”Vauhti päälle!”.
Ensimmäinen Lapin sodan taistelu käytiin 28.9. Sillankorvan tienhaarassa, noin 20 kilometriä Pudasjärveltä lounaaseen. Siellä oli saksalaisten jälkivarmistusosasto. Suomalaiset saartoivat yllättyneet saksalaiset, kehottivat antautumaan ja avasivat tulen. Tulituksessa kaatui kaksi saksalaista ja neljä haavoittui. Myös muutama vanki saatiin.
Seuraavana päivänä suomalaiset hyökkäsivät Olhavan sillalle pyrkien estämään sen räjäytyksen. Operaatio epäonnistui, ja silta lensi taivaan tuuliin. 20. Vuoristoarmeijan esikuntapäällikkö kuittasi yhteenotot yksittäisten komentajien liiallisena innokkuutena, mutta sen komentaja Lothar Rendulic varoitti suomalaisia omavaltaisuuksista.
30.9. saksalainen pioneeriosasto oli juuri aikeissa räjäyttää Aittojärven räjähdevaraston, kun suomalainen JP 4 ilmestyi paikalle. Saksalaiset estivät suomalaisia menemästä liian lähelle juuri ennen huumaavaa räjähdystä, joka sinkosi rakennuksen ilmaan. Sen jälkeen suomalaiset vangitsivat saksalaiset, joita oli 72. Lisäksi sotasaaliiksi saatiin muun muassa 10 Zündapp-moottoripyörää.
Maihinnousu Tornioon
Siilasvuo päätti avata taistelun saksalaisia vastaan riskialttiilla operaatiolla: maihinnousulla selustaan. Alun perin Tornioon piti tehdä vain harhautusisku hyökkäyksen kohdistuessa Kemiin. 30.9. Siilasvuo vaihtoi kohteekseen Tornion. Kyse oli ehkä saksalaistiedustelun harhauttamisesta. Lisäksi Torniosta oli paremmat mahdollisuudet jatkotoiminnalle. Päämaja piti maihinnousua liian vaarallisena, koska se jouduttaisiin toteuttamaan aseistamattomilla kauppalaivoilla vailla ilmatukea. Siilasvuo piti päänsä.
Jo ennen maihinnousukohteen vaihtumista Kemistä Tornioon oli kaupunki päätetty ottaa saksalaisten sitomiseksi haltuun paikallisin voimin. Niinpä operaatio alkoi Länsi-Pohjan suojeluskuntapiirin päällikkö Larjon johtamalla esihyökkäyksellä. Siihen osallistuneiden ilmasuojelumiehistä, lomalaisista ja autonkuljettajista kootun 300-miehiesen joukon oli tarkoitus ottaa Tornio haltuunsa. Saksalaisilla oli Torniossa sairaala sekä elintarvikevarasto. Taistelujoukkoja heillä oli noin 300–400 miestä. Larjon miehet yllättivät saksalaiset, ja Tornio oli pian suomalaisten hallussa kolmea saksalaistukikohtaa lukuun ottamatta.
Jalkaväkirykmentti 11 lastattiin Oulussa kolmeen kauppalaivaan, jotka olivat Tornion ulkosatama Röyttässä 1.10. klo 7.45. Noin 3000 miehen ja kaluston purkaminen laivoista vei kaikkiaan noin viisi tuntia. Operaatio tuli saksalaisille yllätyksenä, ja niinpä se saatiin toteuttaa rauhassa. Suomalaisten tavoitteena oli laajentaa sillanpäätä mahdollisimman nopeasti ja ottaa haltuunsa lähiympäristön sillat.
Alkoholi oli osa saksalaissotilaan päiväannosta, ja niinpä esimerkiksi konjakkia oli Pikku-Berliinin varastoissa reilusti.
Jalkaväkirykmentti 11:n kärjen hyökkäys seisahtui viinasammioiden äärelle, ja sillanpääaseman laajentaminen tyssäsi siihen. Ei kestänyt kauaa, kun sammuneita makasi pitkin poikin pihamaata. Hyökkäystä oli ollut tarkoitus jatkaa nopeaan tahtiin kohti Kemiä, mutta tämä jäi toteutumatta, koska lähes kaksi pataljoonaa menetti taistelukykynsä. Tapausta kutsutaan Tornion Taikayöksi.
Ruotsalaiset sotilastarkkailijat kummastelivat seuraavana päivänä, miksi suomalaiset työnsivät marssiessaan lastenvaunuja. Tarkemman tiedustelun perusteella tämä erikoinen uusi ase paljastui viinankuljetusvaunuksi. Lastenrattaiden lisäksi sekä sotilaat että paikalliset kuljettivat evakuoimaansa tulilientä kaikilla mahdollisilla välineillä. Panssarintorjuntatykkien päällä killui konjamiinitynnyreitä.
1.10. aikana saksalaiset yrittivät vielä lopettaa vihollisuudet neuvottelemalla. Suomen päämaja ei kuitenkaan vastannut viesteihin, ja saksalaiset suuttuivat ja alkoivat järjestelmällisesti hävittää kyliä. Suuttumus kasvoi myös suomalaisjoukoissa, kun saksalaisten tuhotöiden laajuus vähä vähältä paljastui. Lapin sota alkoi.
— Lainaus päättyy —
Ilkka Enkenberg 