Miksi kiinnostuin pukeutumisesta?

Identiteetti

Miksi on olemassa pukeutumissääntöjä? Eikö ole ihan sama, jos menee kutsuille t-paidassa ja farkuissa? Ihmisiähän sinne tullaan tapaamaan eikä vaatteita?

Ajatuksiani vuosien varrelta. Koska sain harvoin kutsuja kutsuille, en useinkaan joutunut varsinaisesti pohtimaan pukeutumistani. Palaveriin menin kauluspaidassa, häihin ja hautajaisiin mustassa puvussa.

Jossain vaiheessa mieleeni pulpahti kysymys. Millainen minä olen? Kuvaako pukeutumiseni minua? Onko sillä väliä? Ikäkriisikö siellä huutelee?

Katsoin Kjell Westön romaaniin perustuvan Missä kuljimme kerran -elokuvan. Se sijoittuu 1900-luvun alkuvuosikymmenille. Silloin duunaritkin pukeutuivat pukuun. Housuja kannattelivat henkselit. Se näytti hyvältä.

Inspiroiduin elokuvasta ja menin jopa niin pitkälle, että ostin eräästä käytettyjen vaatteiden liikkeestä muutaman vuosikymmenen palvelleet housut (paremmassa kunnossa kuin omat pari vuotta vanhat farkkuni) ja niihin kannattimet. En tosin ole vielä kehdannut pukeutua vintage-hankintaani julkisesti. Johtuneeko 20-luvun leikkauksesta…

Moraali

Haluanko ostaa vaatteita, joita valmistavat 14-tuntisia päiviä tekevät pienet bangladeshilaiset tytöt? Haluanko ostaa vaatteita, jotka menevät huonoksi parin pesukerran jälkeen? Haluanko ostaa muovia (keinokuituja) sisältäviä vaatteita, jotka pestessä likaavat meriä?

Säännöt

On hyvä, että on sääntöjä. Omien lasten kanssa tämän on tajunnut hyvin  konkreettisesti.

Pukeutumisessakin on säännöt. On hyvä, että hautajaisiin mennään mustissa. Siellä ei olla erottumassa massasta vaan kunnioittamassa vainajaa. Häissä puolestaan on morsiamen hetki olla esillä. Samaa logiikkaa noudattaen tulee helposti siihen johtopäätökseen, että säännöt ovat mukavia, turvallisia. Ne myös tarjoavat rajat, joiden yli hyppiä.

Säännöt ovat lähtökohta pukeutumiselle. Ne tarjoavat tilaisuuden sopivaan irrotteluun ja sääntöjen rikkomiseen.

Vaimo

Olen keskustellut puolisoni kanssa orastavasta halustani pukeutua paremmin. Tämä jouluna kauniisti kääritystä paketista putkahti kirja Vapaa tyyli – Miehen pukeutumissäännöt ja kuinka niitä rikotaan. Kirjan antamat konkreettiset vinkit veivät minut joululomalla goodyear weltin ja super 120:n maailmaan. Luin blogeja ja katselin nettikauppoja. Välillä hävetti. En tiedä varmasti, miksi, mutta en ollut aikonut käyttää aikaani sen miettimiseen, miten kehoni verhoan.

Missä mennään

En kahminut ale-rekkejä tyhjiksi. Yhden paidan ostin. Muutoin haluaisin tulevaisuudessa hankkia vähän mutta hyviä vaatteita, jotka 1) istuvat hyvin 2) on valmistettu laadukkaasta materiaalista 3) joiden raaka-aineiden alkuperä on selvitettävissä ja kestää päivänvalon 4) jotka eivät sisällä muovia 5) joissa ei ole logoja näkyvillä.

Ja heti poikkeus: talviulkovaatteissa tulee todennäköisesti olemaan muovia tulevaisuudessakin. Niitä tarvitsee kuitenkin pestä verrattain harvoin.

Pohjalla Poirot

Niin, se Äärkyyl. Yksi syy tälle kaikelle on tietysti päästä pitämään useammin kuvitteellisen mestarietsivän kuvaa kantavia kalvosinnappeja.