Oliko kaikki paremmin 80-luvulla?
Täytyy tunnustaa, että minusta moni asia oli. Ensinnäkin elin lapsuuteni 80-luvulla. Keittiöpsykologian oppikirjasta satunnaisotannalla esille kääntämäni kohta kertoo, että kohtuullisen hyvän lapsuuden elänyt ihminen pitää sitä vuosikymmentä, jolle tuo lapsuus osuu, parhaana.
Toiseksi, 80-luvulla oli varaa kaikkeen: terveydenhoito, koulutus ja kaikki muukin oli ilmaista. Hyvinvointivaltio näytti toimivan, ja kaikki oli mahdollista. Ainakin lapsen näkökulmasta.
Kolmanneksi, suuren mittakaavan ongelmat olivat jossain kaukana. Sotaa ei ollut näköpiirissä, Berliinin muuri oli turvallisesti pystyssä. Puhuttiin kasvihuoneilmiöstä, joka ei kuulostanut niin pahalta kuin ilmastonmuutos. Suuren ja punaisen naapurimaan johdossa oli tuttavallinen Gorba, joka liennytti ja kaikkea semmoista. Yksi ydinpannu siellä kyllä vähän kuumeni liikaa, ja se taisi joitakuita huolestuttaa. Mutta noin periaatteessa kaikki oli turvallista.
Neljänneksi, maailma oli hallittavissa. Se oli sanomalehdissä ja kirjoissa. Telkkarimainoksessa kehotettiin ostamaan Vic-20, koska sillä saattoi rakentaa ”Rooman päivässä”. Aika etäällä oltiin itsekseen ajavista autoista (entä jos auton ohjausjärjestelmässä on bugi tai karttaa ei ole päivitetty?) tai maailman tärkeimmästä algoritmista, joka päättää, mitä Google tarjoaa hakusi tulokseksi.
Viidenneksi, kesällä oli aina kuuma ja talvella korkeat nietokset. Nyt ei erota, mikä on syksyä ja mikä kevättä.
Ihan kaikki ei ollut hyvin, mutta ei puhuta nyt vaatteista tai musiikista. Näkökulmani on tietysti häpeilemättömän kapea, katson asioita vain omasta tai korkeintaan Suomen näkökulmasta.
Jos ihan tosissaan ollaan, minua kiinnosta tuo toinen kohta: miksi 80-luvulla tuntui olevan varaa kaikkeen? En muista, että kukaan olisi puhunut terveyskeskusmaksuista. Koulusta sai kyniä, kumeja ja koulukirjat. Nyt ekaluokkalaisille annetaan hyvällä säkällä yksi kynä. Seuraavan saa suunnilleen yläkoulussa.
Vuonna 1990 Suomen bruttokansantuote henkeä kohti oli noin 18 000 euroa. Nyt se on noin 36 000 euroa. Olemme rikkaampia kuin koskaan. Vuonna 1990 Suomella oli valtionvelkaa henkeä kohti noin 1 900 euroa. Vuonna 2015 sitä oli noin 18 000 euroa per suomalainen.
Tuoreimman valtion talousarvion eli budjetin menoarvio on noin 54 mrd. Vuonna 1990, juuri ennen edellistä lamaa, valtion menot olivat 23,7 mrd euroa.
Jos 80-luvulla olisi eletty pahasti yli varojen, velkaa per capita olisi varmasti vuonna 1990 ollut enemmän?
Onko julkinen sektori paisunut? Jos on, niin miten? Onko opettajia ja sairaanhoitajia enemmän? Tai ovatko opettajien ja sairaanhoitajien, poliisien ja palomiesten palkat niin kohtuuttomia, että ne pitää maksaa velalla? Tuskin. Opettajat eivät ainakaan saa kovin kaksista palkkaa verrattuna työn vaativuuteen tai mihinkään muuhunkaan. Tiedän, koska vaimoni on sellainen. Luulen, että sama pätee myös muihin julkisella puolella työskenteleviin.
Mihin raha sitten menee? Ovatko syöpähoidot niin kalliita? Pitkääkö kaikilla lapsilla olla valtion ostama kosketusnäyttövehje? Kaadetaanko veromme panssarivaunuihin? Annetaanko ne tukiin yrityksille, jotka vievät ne veroparatiisiin?
Vastaus on tuskin mikään yllä olevista. Voisiko joku viisaampi valottaa asiaa?
Ilkka Enkenberg 