Hupsista. Edellisestä blogauksesta on kulunut jo viitisen kuukautta, mitä voi pitää kehnohkona suorituksena. Kirjoitan blogijuttuja yleensä iltaisin, ja kuluneena keväänä iltaisin on ollut melkolailla kuiviin tiristetty olo.
Kevättalvella aika meni Tarina-akatemian parissa muun muassa bisnestarinakerronnan superaamua suunnitellessa. Kun se ja muutamat muut markkinointihommat oli tehty, oli jo huhtikuu. Silloin minulla oli ensi syksynä ilmestyvästä 1917 – miten Suomesta tuli Suomi -kirjasta koossa noin 50 käsikirjoitussivua. Sulkeuduin kammiooni sitä tekemään. Kesäkuun loppuun istuin siellä kirjoittamassa. Jos joku erehtyi ovelle koputtelemaan, hätistin tunkeilijan loitommalle hullun tuijotuksella ja heittelemällä ihmisparkaa aiempien tuotosteni tekijänkappaleilla. Poistuin kammiosta ajoittain kotiin näyttäytymään lapsille ja vaimolle (tunnistivat vielä kuitenkin) ja survomaan ravintoa tuntikausien paikallaanistumisesta naksuvaan ruhooni. Illan päätteeksi ohjelmaan kuului yleensä vielä kuvatoimitusta samaista opusta varten.
Nyt olen ollut lomalla viikon. Tähän mennessä sen kohokohta on ollut tappio kuopukselle pöytäjalkapallossa. On ollut myös kiva ajella 40-vuotislahjaksi ostamallani pyörällä metsässä ja näppäillä bassoa. Ja seitsemäntenä lomapäivänä kirjoittaminen näköjään maistuu taas.
Ilkka Enkenberg 